Mitä positiivisuus muka tarkoittaa?

Oletko koskaan miettinyt, mitä positiivisuus oikein tarkoittaa? Minä en. Ja jos olen, niin se on tapahtunut vahingossa – ehkä silloin kun join liian vahvaa kahvia ja aivotoiminta harhautui hetkellisesti väärille urille.

Yksi käsite, tusina tulkintaa

Mutta ihan oikeasti – kysypä kymmeneltä ihmiseltä, mitä positiivisuus on, niin saat yksitoista vastausta, joista ainakin seitsemän ovat suoraan jostain mindfulness-kirjasta tai kahvimukin kyljestä. ”Näe valoa pimeydessä”, ”usko parempaan huomiseen”, ja niin edelleen. Juu, yritäpä sanoa tuo, kun kaikki menee päin mäntyä ja tiskikone hajoaa samaan aikaan kun sähkölasku tuplautuu.

Pinterest-puhetta ja migreeniaaltoja

Minäkin kysyin ihmisiltä (en tosin vapaaehtoisesti – Tarja pakotti), ja sain kasan määritelmiä, jotka kuulostivat siltä kuin joku olisi tunkenut koko elämän Pinterestin filttereihin. Tässä muutama helmi:

”Uskoa siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi.” (Niin varmaan, ehkä seuraavassa elämässä.)
”Sisäistä voimaa ja hyvänolon aalto.” (Minulla se aalto on yleensä migreeni.)
”Kykyä löytää positiivisuutta ikävistä asioista.” (Löysin sentään hyvän syyn olla menemättä juhliin – flunssa. Se kai lasketaan?)
”Halu luoda hyvää ympärilleen.” (Voiko se hyvä olla hiljaisuus ja yksinäisyys?)

Työkalupakista tuttu elämänasenne?

Ja sitten nämä ammattilaisten määritelmät. Googletin ihan itse, vaikka en yleensä harrasta itseni vaivaamista moisilla asioilla. Löysin muun muassa tämän: ”Positiivinen ajattelu on työkalu.” No niinpä tietysti. Mikä seuraavaksi? Tunnesäätely höylänä? Onnellisuus ruuvimeisselillä?

Kaikkein hauskinta on, että jokainen väittää, että positiivisuus on opeteltavissa. No varmaan on – niin on kirjanpito ja verolomakkeiden täyttökin, mutta harva meistä siitä silti nauttii.

Tarja sanoo näin – minä sanon villasukka

Tarjan määritelmä on tämä:
”Positiivisuus on opeteltavissa oleva myönteinen elämänasenne, joka auttaa elämässä eteenpäin.”
Kuulostaa kivalta. Siis paperilla. Mutta elämässä? Ei se aina niin mene. Joskus positiivinen ajattelu auttaa jaksamaan, ja joskus se vain viivästyttää väistämätöntä romahdusta.

Minä sanon, että positiivisuus on kuin villasukka kesähelteellä – ihan kiva ajatus, mutta ei välttämättä toimi käytännössä. Ja vaikka siitä joku hyötyykin, ei se tarkoita, että kaikkien pitää kulkea ympäriinsä hymyilemässä ja halaamassa puita.

Yhteenvetona: kiitos tai ei kiitos

Että sellainen se minun määritelmäni positiivisuudesta on. Kiitos kun jaksoit lukea. Tai siis… jos jaksoit. Ei se mitään, jos et. En minäkään aina jaksa itseäni.